Jouko Turkka

Jouko Turkka
Información personal
Nombre de nacimiento	Jouko Veli Turkka
Nacimiento	17 de abril de 1942 ; Pirkkala (Finlandia)
Fallecimiento	22 de julio de 2016 (74 años); Pirkkala (Finlandia)
Nacionalidad	Finlandesa
Educación
Educado en	Academia de Teatro de Helsinki
Información profesional
Ocupación	Director de teatro, escritor, realizador de televisión y actor
	[editar datos en Wikidata]

Jouko Turkka (17 de abril de 1942-22 de julio de 2016) fue un autor y director teatral y televisivo finlandés.^[1]

Biografía

Su nombre completo era Jouko Veli Turkka, y nació en Pirkkala, Finlandia, siendo el segundo hijo de Reino Veli Turkka (1901–1972) y Gunhild Beatrice Åberg (1904–2004)^[2]

Turkka ingresó en el Liceo Clásico de Tampere en 1963,^[3] sirvió en el ejército en Niinisalo, y se graduó en la Escuela de Oficiales de la Reserva.^[4] En la primavera de 1964, junto con otros 21 estudiantes, Turkka empezó a estudiar en la Escuela de Teatro de Finlandia (Suomen Teatterikouluun), formándose como director junto a Eeva Salminen y graduándose en 1967. Su obra de licenciatura fue Koneittenmurskaajat, de Ernst Toller, representada en el pequeño escenario del Teatro Nacional de Finlandia,^[5] y que Turkka tradujo del alemán al finlandés.^[6]

Tras su graduación, Turkka fue nombrado director del Seinäjoen kaupunginteatteri entre 1967 y 1968. En ese período fundó un teatro juvenil que también dirigió.^[7]

Después dirigió el Teatro de la Ciudad de Joensuu entre 1968 y 1972 y el Teatro de la Ciudad de Kotka desde 1973 a 1975, siendo subdirector en Helsinki del Helsingin kaupunginteatteri entre 1975 y 1982. Además, hubo momentos al comienzo de su carrera que trabajó como artista independiente.

Turkka fue profesor de actuación en la Academia de Teatro de la Universidad de las Artes de Helsinki desde 1981 a 1988, y profesor de dirección desde 1985 a 1988, dirigiendo la institución entre 1982 y 1985. Puso énfasis en la enseñanza de los métodos de Konstantín Stanislavski y Vsévolod Meyerhold, así como los del director y filósofo japonés Tadashi Suzuki.^[8]

Entre sus estudiantes figuraban Timo Harakka,^[9] Mari Rantasila,^[10] Satu Silvo,^[11] Katja Kiuru,^[12] Martti Suosalo,^[13]^[14] Ville Virtanen^[15] y Oskari Katajisto.^[16]

Durante su período como profesor saltó el escándalo en 1987 del Jumalan teatteri (Teatro de Dios) en Oulu, del cual formaban parte alumnos suyos como Jari Halonen, Jorma Tommila, Esa Kirkkopelto y Jari Hietanen.^[17] Aunque Turkka no formó parte de la representación y no conocía cómo se iba a desarrollar, se negó a condenar la actuación de sus estudiantes, siendo enormemente criticado, incluso por el Ministro de Educación Gustav Björkstrand.^[18]

Además de director teatral, Turkka también dirigió para la televisión. Fueron dirigidas por él dos series controvertidas, Seitsemän veljestä (1989) y Kiimaiset poliisit (1993). Dirigió también algunos telefilmes, como Yö ja päivä (1967), Poika ei päässyt sisään (1980), Isä vieraissa (1982) y Naiskoomikko (1983).

En su faceta cinematográfica, Turkka actuó en las películas de Jari Halonen Back to the USSR – takaisin Ryssiin (1992) y Aleksis Kiven elämä (2001).

Turkka trabajó también para la emisiones radiofónicas teatrales de Yleisradio dirigiendo producciones como Matti Väkevä (1969), Munakokkeli (1970?), Tuotantolaitos (1971), Kohtalon sormi (1972), Erään tapaturman johdosta (1992), Turpaan, kuonoon... (1994) y Rahanhimoni taidemarkkinoilla (1997), entre otras actividades.

Su novela Häpeä, fue nominada al Premio Finlandia en el año 1994. Escribió también ensayos, como Aiheita (1982) y Selvitys oikeuskanslerille (1984).

Turkka fue nombrado doctor honoris causa en artes teatrales en el año 2009.^[19] Además, recibió los siguientes premios: Premio de Arte de Carelia del Norte (1970); Kritiikin Kannukset (1970); Premio de arte del Condado de Kymen (1975); actor teatral del año (1979); Premio J. H. Erkko (1982); Pohjoismainen kuunnelmapalkinto (1993); Premio Lea (1995); Vuoden Kiila (1997) y el Premio de la Fundación Cultural Finlandesa (2004).

Con respecto a su ideario político, Turkka era de izquierdas, y durante un corto tiempo formó parte del SKDL (Unión Democrática del Pueblo Finlandés), formando parte de las listas del partido al Parlamento. Sin embargo, abandonó la política para poder centarse en el teatro.^[20]

Jouko Turkka falleció en una residencia en Pirkkala en el año 2016, tras una larga enfermedad. Fue enterrado en el Cementerio de la Iglesia vieja de Pirkkala, junto a sus padres.^[21]^[22]^[23] Estuvo casado con la actriz Maija-Liisa Márton. El hijo de Turkka, Juha Turkka, es artista y exboxeador. En 1997–1998 ambos aparecieron en un programa de entrevistas para el canal de televisión Nelonen, Turkka & Turkka.

Teatro

1966 : Yövieraat, Ylioppilasteatteri
1966 : Koneittenmurskaajat, Suomen teatterikoulu
1967 : Jääkärin morsian, Seinäjoen kaupunginteatteri
1967 : Rikottu ruukku, Seinäjoen kaupunginteatteri
1967 : Kun on tunteet, Seinäjoen kaupunginteatteri
1967 : Mielipuolen päiväkirja, Seinäjoen kaupunginteatteri
1967 : Seitsemän veljestä, Seinäjoen kaupunginteatteri
1968 : Romeo y Julieta, Seinäjoen kaupunginteatteri
1968 : Vedenkuljettamat, Seinäjoen kaupunginteatteri
1968 : Tulva, Seinäjoen kaupunginteatteri
1968 : Patruuna ja emäntäpiika, Seinäjoen kaupunginteatteri
1968 : Anu ja Mikko, Joensuun kaupunginteatteri
1969 : Se tavallinen tarina, Joensuun kaupunginteatteri
1969 : Hyvästi Mansikki, Joensuun kaupunginteatteri
1970 : Tangokuningas, Joensuun kaupunginteatteri
1970 : Aja hitosti, Joensuun kaupunginteatteri
1970 : Mustalaisoperetti, Pyynikin kesäteatteri
1970 : Pois alta – akkavalta, Joensuun kaupunginteatteri
1970 : Hullunkuriset pellet, Joensuun kaupunginteatteri
1970 : Tangokuningas, Joensuun kaupunginteatteri
1970 : Asento!, Joensuun kaupunginteatteri
1971 : Tuntematon sotilas, Joensuun kaupunginteatteri
1972 : Tulitikkuja lainaamassa, Joensuun kaupunginteatteri
1973 : Daniel Hjort, Turun ruotsalainen teatteri
1973 : Papin perhe, Teatterikorkeakoulu
1974 : Runar ja Kyllikki, Kotkan kaupunginteatteri
1974 : Nummisuutarit, Kotkan kaupunginteatteri
1975 : Nummisuutarit, Helsingin Kaupunginteatteri
1975 : Ringportin linja, Helsingin Kaupunginteatteri
1976 : Siinä näkijä missä tekijä, Helsingin Kaupunginteatteri
1977 : Niskavuoren nuori emäntä, Helsingin Kaupunginteatteri
1977 : Puuvillaprinsessa, Helsingin Kaupunginteatteri
1978 : Putkinotko, Helsingin Kaupunginteatteri
1978 : Aavesonaatti, Helsingin Kaupunginteatteri
1979 : Viisas neitsyt, Helsingin Kaupunginteatteri
1979 : Tuntematon sotilas, Helsingin Kaupunginteatteri
1980 : Kohti toista tasavaltaa, Helsingin Kaupunginteatteri
1981 : Murtovarkaus, Helsingin Kaupunginteatteri
1982 : Voimamies, Helsingin Kaupunginteatteri
1982 : Puotilaa hengiltä, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
1983 : Tuhat ja yksi yötä, Teatterikorkeakoulu
1983 : Mällisen metkut, Teatterikorkeakoulu
1984 : Kahden herran palvelija, Teatterikorkeakoulu
1985 : Hamlet, emisión televisiva
1985 : Jeppe Niilonpoika, Helsingin Kaupunginteatteri
1985 : Hypnoosi, Helsingin Kaupunginteatteri
1986 : Lihaa ja rakkautta, Teatro Municipal de Gotemburgo
1990 : Valheita, Teatro nacional de Finlandia
1993 : Presidentin dementia, Teatro nacional de Finlandia
1994 : Att hyra en kändis, Teatteri Viirus
1995 : Kumpi nauttii enemmän – mies vai nainen?, Lappeenrannan kaupunginteatteri
1996 : Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa, Tampereen Työväen Teatteri
1996 : Runar ja Kyllikki, Helsingin Kaupunginteatteri
1997 : Täysin tyydytetty nainen, Porin Teatteri
2004 : Yksi yö ruotsalaista kesää, Turun kaupunginteatteri
2005 : Konkurssisirkus, Turun kaupunginteatteri

Libros

1982, Aiheita (Otava)
1984, Selvitys oikeuskanslerille (Otava)
1987, Hypnoosi y Lihaa ja rakkautta (Otava)
1994, Häpeä (Otava)
1996, Nyt alkoi elämä (Otava)
2000, Osta pientä ihmistä (Like Kustannus)
2017,Kärsimys on turhaa (Teos)

Referencias

↑ Ellonen, Leena (toim.) (2008). Professoriliitto, ed. Suomen professorit 1640–2007. Helsinki. p. 762. ISBN 978-952-99281-1-8.
↑ Otava, ed. (1978). Kuka kukin on (Aikalaiskirja). p. 1019.
↑ Lehtinen, Aki Petteri (12 de marzo de 2009). Helsingin Sanomat, ed. Kirjailijat puhuvat elävinä ja kuolleina.
↑ Leppänen, Veli-Pekka (10 de marzo de 2012). Helsingin Sanomat, ed. Riidanhaastaja tekee sovinnon.
↑ Moring, Kirsikka (10 de septiembre de 1990). Helsingin Sanomat, ed. Jouko Turkka palaa Kansallisteatteriin komediallaan topeliaanisen Suomen lopusta.
↑ Moring, Kirsikka (3 de octubre de 2009). Helsingin Sanomat, ed. Teatteri ei ole uimakoulu kuivalla maalla.
↑ Katri Koskinen (22 de febrero de 2020). Otavamedia, ed. «Jarmo Heikkisen, 70, kultaiset lapsuusmuistot – ennustiko hän jo lapsena tulevaisuutensa?».
↑ Parviainen, Jussi (2004). WSOY, ed. Hybris: dramaturgian filosofia. Helsinki. ISBN 951-0-30369-0.
↑ Yle Uutiset, ed. (28 de noviembre de 2020). «Teatterilaiset muistelevat Jouko Turkkaa – "Oman aikakautensa ikoni"» (en finlandés).
↑ Yle Uutiset, ed. (28 de noviembre de 2020). «Teatterilaiset muistelevat Jouko Turkkaa – "Oman aikakautensa ikoni"» (en finlandés).
↑ Aamulehti, ed. (3 de agosto de 2016). «Jouko Turkan oppilaat Silvo ja Havukainen muistelevat: Kiivaassa opettajassa piili herkkäkin puoli» (en finlandés). Consultado el 28 de noviembre de 2020.
↑ «Jouko Turkan näyttelijätär paljastaa teatterivaikuttajan avoimen sadismin» (en finlandés). 12 de octubre de 2017. Consultado el 28 de noviembre de 2020.
↑ Anna Hopi (29 de septiembre de 2017). Iskelmä, ed. «Jouko Turkan opetustyyli hämmensi nuorta Martti Suosaloa: "Mietin, onko hän noita tai meedio"». Consultado el 28 de noviembre de 2020.
↑ Tiedonantaja, ed. (11 de noviembre de 2017). «Mestarinäyttelijä Martti Suosalo» (en finlandés). Consultado el 28 de noviembre de 2020.
↑ Helsingin Sanomat, ed. (27 de noviembre de 2020). «”Se oli väkivaltaa” – Näyttelijä Ville Virtasen mieli särkyi Jouko Turkan opissa, nyt Virtanen kertoo tarinansa ja sen, miksi ei enää halua työskennellä Aku Louhimiehen kanssa» (en finlandés). Consultado el 28 de noviembre de 2020.
↑ www.iltalehti.fi, ed. (28 de noviembre de 2020). «Jouko Turkan oppilas Oskari Katajisto muistelee: "Hänen ansiostaan hain Teatterikorkeakouluun"» (en finlandés).
↑ Laukka, Petri (20 de febrero de 2009). Kaleva, ed. Harvinaisia kuvia Oulun kakanheitosta. p. 19.
↑ Arminen, Ilkka (1989). Gummerus, ed. Juhannustansseista Jumalan teatteriin. p. 95–97. ISBN 951-9297-72-3.
↑ Yle Uutiset, ed. (22 de enero de 2017). «Teatterikorkeakoulussa promovoitiin ensimmäiset tohtorit». Consultado el 2 de octubre de 2009.
↑ Andergård, Margita (5 de agosto de 2016). Hufvudstadsbladet, ed. Turkka – älskad, hatad, aktad. p. 21.
↑ Jokinen, Juha (13 de agosto de 2016). Iltalehti, ed. Jouko Turkka siunattiin haudan lepoon.
↑ Merikanto, Maija-Riitta (3 de agosto de 2016). Pirkkalainen, ed. Oman tien kulkija on poissa (31). Pirkkala. p. 7.
↑ Ilta-Sanomat, ed. (3 de agosto de 2016). «Jouko Turkka on kuollut» (en finlandés). Archivado desde el original el 3 de agosto de 2016. Consultado el 29 de diciembre de 2020.

Paavolainen, Pentti (1987). Gaudeamus, ed. Turkan pitkä juoksu. ISBN 951-662-412-X.
Steinbock, Dan (1985). Gaudeamus, ed. Taideteos ja taidekasvatus: Niskasen, Mollbergin, Salaman ja Turkan töitä yhteiskunnallisesta ja strukturalistisesta näkökulmasta. Helsinki. ISBN 951-662-370-0.
Kontio, Kari (1988). WSOY, ed. Kausi helvetissä eli Neljä vuotta Turkan koulussa. Helsinki. ISBN 951-0-15098-3.
Ollikainen, Anneli (1988). Teatterikorkeakoulu: Valtion painatuskeskus, ed. Lihat ylös! Muistiinpanoja Jouko Turkan opetuksesta. Helsinki. ISBN 951-861-215-3.
Kämäräinen, Kauko (2006). Kääntöpuoli, ed. Vimmalla ja vereslihalla: Jouko Turkan todellisuutta. Tampere. ISBN 951-96596-7-6.
Parviainen, Jussi (2006). WSOY, ed. Hybris: Dramaturgian Filosofia. ISBN 951-0-30369-0.
Salminen, Eppu (2009). Gummerus, ed. Lasten Ristiretki. ISBN 978-951-20-7894-3.

Enlaces externos

Esta obra contiene una traducción derivada de «Jouko Turkka» de Wikipedia en finés, publicada por sus editores bajo la Licencia de documentación libre de GNU y la Licencia Creative Commons Atribución-CompartirIgual 4.0 Internacional.
Jouko Turkka en Internet Movie Database (en inglés).
Sociedad Jouko Turkka
Turkka en Kansallisbiografia
Paretskoi, Jaana: Jouko Turkka. 100 vuotta - 100 tekijää -verkkojulkaisu.
Jouko Turkka en YLE
Hongisto, Sanna: Aito anarkisti. Aviisi 1/2006.
Jouko Turkka en Publicaciones de la Academia de Teatro.
Jouko Turkka en Elonet]

Datos: Q4117958

[ref_1-1] Ellonen, Leena (toim.) (2008). Professoriliitto, ed. Suomen professorit 1640–2007. Helsinki. p. 762. ISBN 978-952-99281-1-8.

[ref_2-2] Otava, ed. (1978). Kuka kukin on (Aikalaiskirja). p. 1019.

[ref_3-3] Lehtinen, Aki Petteri (12 de marzo de 2009). Helsingin Sanomat, ed. Kirjailijat puhuvat elävinä ja kuolleina.

[ref_4-4] Leppänen, Veli-Pekka (10 de marzo de 2012). Helsingin Sanomat, ed. Riidanhaastaja tekee sovinnon.

[ref_5-5] Moring, Kirsikka (10 de septiembre de 1990). Helsingin Sanomat, ed. Jouko Turkka palaa Kansallisteatteriin komediallaan topeliaanisen Suomen lopusta.

[ref_6-6] Moring, Kirsikka (3 de octubre de 2009). Helsingin Sanomat, ed. Teatteri ei ole uimakoulu kuivalla maalla.

[ref_7-7] Katri Koskinen (22 de febrero de 2020). Otavamedia, ed. «Jarmo Heikkisen, 70, kultaiset lapsuusmuistot – ennustiko hän jo lapsena tulevaisuutensa?».

[ref_8-8] Parviainen, Jussi (2004). WSOY, ed. Hybris: dramaturgian filosofia. Helsinki. ISBN 951-0-30369-0.

[ref_9-9] Yle Uutiset, ed. (28 de noviembre de 2020). «Teatterilaiset muistelevat Jouko Turkkaa – "Oman aikakautensa ikoni"» (en finlandés).

[ref_10-10] Yle Uutiset, ed. (28 de noviembre de 2020). «Teatterilaiset muistelevat Jouko Turkkaa – "Oman aikakautensa ikoni"» (en finlandés).

[ref_11-11] Aamulehti, ed. (3 de agosto de 2016). «Jouko Turkan oppilaat Silvo ja Havukainen muistelevat: Kiivaassa opettajassa piili herkkäkin puoli» (en finlandés). Consultado el 28 de noviembre de 2020.

[ref_12-12] «Jouko Turkan näyttelijätär paljastaa teatterivaikuttajan avoimen sadismin» (en finlandés). 12 de octubre de 2017. Consultado el 28 de noviembre de 2020.

[ref_13-13] Anna Hopi (29 de septiembre de 2017). Iskelmä, ed. «Jouko Turkan opetustyyli hämmensi nuorta Martti Suosaloa: "Mietin, onko hän noita tai meedio"». Consultado el 28 de noviembre de 2020.

[ref_14-14] Tiedonantaja, ed. (11 de noviembre de 2017). «Mestarinäyttelijä Martti Suosalo» (en finlandés). Consultado el 28 de noviembre de 2020.

[ref_15-15] Helsingin Sanomat, ed. (27 de noviembre de 2020). «”Se oli väkivaltaa” – Näyttelijä Ville Virtasen mieli särkyi Jouko Turkan opissa, nyt Virtanen kertoo tarinansa ja sen, miksi ei enää halua työskennellä Aku Louhimiehen kanssa» (en finlandés). Consultado el 28 de noviembre de 2020.

[ref_16-16] www.iltalehti.fi, ed. (28 de noviembre de 2020). «Jouko Turkan oppilas Oskari Katajisto muistelee: "Hänen ansiostaan hain Teatterikorkeakouluun"» (en finlandés).

[ref_17-17] Laukka, Petri (20 de febrero de 2009). Kaleva, ed. Harvinaisia kuvia Oulun kakanheitosta. p. 19.

[ref_18-18] Arminen, Ilkka (1989). Gummerus, ed. Juhannustansseista Jumalan teatteriin. p. 95–97. ISBN 951-9297-72-3.

[ref_19-19] Yle Uutiset, ed. (22 de enero de 2017). «Teatterikorkeakoulussa promovoitiin ensimmäiset tohtorit». Consultado el 2 de octubre de 2009.

[ref_20-20] Andergård, Margita (5 de agosto de 2016). Hufvudstadsbladet, ed. Turkka – älskad, hatad, aktad. p. 21.

[ref_21-21] Jokinen, Juha (13 de agosto de 2016). Iltalehti, ed. Jouko Turkka siunattiin haudan lepoon.

[ref_22-22] Merikanto, Maija-Riitta (3 de agosto de 2016). Pirkkalainen, ed. Oman tien kulkija on poissa (31). Pirkkala. p. 7.

[ref_23-23] Ilta-Sanomat, ed. (3 de agosto de 2016). «Jouko Turkka on kuollut» (en finlandés). Archivado desde el original el 3 de agosto de 2016. Consultado el 29 de diciembre de 2020.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]